ARMOLLISUUTTA TYÖELÄMÄÄN

Sanotaan, että kaikki tekevät joskus virheitä työssään ja elämässään. Osoitammeko me kuitenkaan sellaista asennetta työtovereitamme kohtaan? Silloin kun näemme toisen tekevän aivan ilmeisen virheen, niin miten me reagoimme siihen? Asioista pitää voida keskustella ja työtapoja tulee tarkistaa aika ajoin, mutta millä tavalla ja millä tasolla keskustelua tulisi käydä? Ajattelen, että jokainen työntekijä tarvitsee palautetta. Olisiko kuitenkin parempi, jos palautta ei annettaisi voimakkaan tunneryöpyn sävyttämänä? Vaikka työelämä on usein kiireistä ja toisten virheet todella haittaavat yhteistä työskentelyä, niin auttaako loppujen lopuksi sellainen palaute, josta on aistittavissa syytösten henki? Mitä sinä oikein ajattelit kun noin teit? Etkö sinä ymmärrä, ettei tätä näin voi tehdä? Mitä sinä oletkaan aiheuttanut? Olisiko tarpeen kehittää omaa palautteen antamista sellaiseksi, joka tähtäisi toisen työskentelytavan muutokseen myönteisessä hengessä? Huomasitko, kun silloin teit toisella tavalla, miten hyviä vaikutuksia sillä oli? Mietitäänkö yhdessä, miten asia saadaan korjatuksi? Kysy itseltäsi, millaista palautetta sinun olisi helppo ottaa vastaan ja mikä auttaisi sinua muuttamaan jotain työskentelyssäsi? Silloin saat tärkeää tietoa siitä, millaisesta palautteesta sinun työtoverisi hyötyisivät ja mikä rakentaisi myös työyhteisöä. 

Raamatussa on kaksi hyvää ohjetta, joita voidaan hyvin soveltaa myös työelämään. Toisessa puhutaan siitä, miten innokkaita me olemme poistamaan roskan lähimmäisemme silmästämme kun omassa silmässämme onkin tukki. Jeesuksen ohjeena on, että meidän tulisi poistaa tukki ensin omasta silmästämme, jonka jälkeen näemme poistaa myös roskan lähimmäisemme silmästä. Siis toisin sanoen, jos näemme työtoverimme tekevän pienehköjä virheitä, niin ennen kuin alamme suomia niistä ankarasti, meidän tulisi ensin katsoa, olisiko omissa työtavoissamme jotain korjaamisen varaa. Toisessa ohjeessa puhutaan anteeksiannon mahdollisuudesta. Johtajana Pietarin oli hyvin vaikea sulattaa anteeksiannon periaatetta. Hän kysyi Jeesukselta, pitäisikö hänen antaa peräti seitsemän kertaa anteeksi, jos hänen lähimmäisensä rikkoo häntä vastaan. Jeesus korjasi, ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. En ajattele, ettei virheellisiin työtapoihin pitäisi puuttua tai että anteeksiannon varjolla työelämässä voidaan hyväksyä millainen käytös hyvänsä, mutta paljotkin virheet voidaan antaa anteeksi ja niistä voidaan oppia. Uskon, että työtovereihin kohdistetulla armollisella asenteella saavutetaan paljon enemmän kuin syytöksillä ja katkeruudella. Armollisuuden opettelemisessa riittää haastetta meille jokaiselle. Ota riski ja katso, millaisia seurauksia armollisuus voi tuoda työelämään - seuraukset saattavat yllättää positiivisella tavalla sinut ja työyhteisösi!