TYÖSSÄ JAKSAMISESTA

On hyvä asia, että nykyään työssä jaksamisesta keskustellaan paljon. Monet työnantajat ovat ymmärtäneet, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Työntekijöiden hyvinvointiin panostetaan muun muassa tyhy/ tyky-päivien, liikuntasetelien, virkistyslomien ja palkintomatkojen avulla. Jaksamiseen tulisikin satsata, sillä sairauspoissaolot tulevat loppupeleissä työnantajalle kalliiksi. On kuitenkin hyvä erottaa, mihin työnantaja voi vaikuttaa ja mikä on hänen vaikutusalueensa ulkopuolella. 

Työssä jaksaminen on aina yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa hyvin moni tekijä. Siihen vaikuttaa muun muassa se, miten mielekkääksi työntekijä kokee työtehtävänsä ja miten paljon hän itse voi vaikuttaa työn suunnitteluun ja kehittämiseen. Kiire on myös yksi tekijä, joka tuo stressiä ja vähentää olennaisesti työssä jaksamista. Ihmiset kokevat kuitenkin aikataulut hyvin eri tavalla. Joku toinen saattaa saman työn kohdalla pinnistellä jaksamisensa äärirajoilla kun taas joku toinen ei ole lainkaan kuormittunut. Elämäntilanne voi myös vaikuttaa työssä jaksamiseen. Erilaiset elämäntilanteet selittävät osan siitä, miksi toiset jaksavat työssään paremmin kuin toiset.

Mistä työssä jaksamisessa on sitten kysymys? Mitään yksiselitteistä ja helppoa vastausta asiaan ei mielestäni ole. Työnantajalla on paljon keinoja, joilla hän pystyy vaikuttamaan ja edesauttamaan henkilöstönsä jaksamista. Esimies voi suunnitella työnjakoa siten, että työt jakautuvat tasaisesti. Hän voi huolehtia työntekijöiden perehdytyksestä ja lisäkoulutuksesta. Työtiloihin ja -välineisiin hän voi myös vaikuttaa. Palkka- ja palkkiojärjestelmää voidaan kehittää työn vaatimustasoa vastaavaksi. Sellainen palaute, joka auttaa kehittymään työssä, on myös tärkeää. Millainen palaute on rakentavaa, ja millä tavalla palaute tulisi kommunikoida työntekijöille?

Kasvatustieteilijä ja sosiaalipsykologi Mari Aulanko puhuu kirjassaan Työ ja elämäni (2004) työn pysymisestä järkevissä rajoissa. Elämä ei ole vain työtä varten, vaan työ on yksi tärkeä osa elämän kokonaisuutta. Liika työnteko johtuu näin ollen siitä, että työ on mielletty koko elämäksi vaikka sen tulisi olla osa elämää. Aulanko nostaa esille kysymyksen kohtuullisesta työajasta. Ajan, paikan, määrän ja laadun miettiminen ja omaan mitoittaminen itselle sopiviksi, auttaa pysymään terveellä tiellä. Hälytyskellojen tulisi soida silloin, kun näitä jatkuvasti ylitetään tai jos periaatteena on tehdä niin paljon ja pitkään kuin jaksaa.

Ajattelen, että työssä jaksaminen on nykyaikana kovilla. Työn vaatimustaso kasvaa, muutos on jatkuvaa ja työtehtävät tuntuvat lisääntyvän. Henkinen kuormittavuus kasvaa myös asiakasaineksen monimuotoistuessa. Lisäksi perustehtävän ohelle saattaa kasautua sinänsä tärkeitä, mutta ei aivan ydintehtävää vastavia töitä.

Mihin kaikkeen minun pitää revetä? Mikä on perustehtäväni? Opettajuus on myllerryksessä, joten opettajat peräävät syystä perustehtäväänsä. Muutoksesta on tullut pysyvä tila koulumaailmassakin... Perustehtävän äärelle pysähtyminen, yksin ja yhdessä, auttaa rajaamaan työnytimen "riittävän hyvin tekemiseen" ja sanomaan tarvittaessa "ei"... Tutkimuksen opettajat olivat hyvin yksimielisiä esimerkiksi siitä, että koulun perustehtävässä on ennen kaikkea kyse oppilaan parhaaksi toimimisesta. Päämäärään voidaan päästä monin tavoin kehittämisestä tinkimättä. (Artikkeli Opettaja lehdestä 16.1.2009/3 Päivi Späre, sivut 10,11)

Edellä kerrottu esimerkki on otettu koulumaailmasta, mutta mielestäni se soveltuu hyvin myös muille aloille. Perustehtävän kirkastaminen voi osaltaan parantaa työssä jaksamista. Jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, mikä työssäni on aivan välttämätöntä, mikä tärkeää, ja mikä puolestaan vähemmän tärkeää, jonka voisi ilman työn laadun heikkenemistä karsia pois.

Työnohjauksen tehtävänä ei ole arvottaa, mikä työssäsi on sellaista, mikä sinun tulisi organisoida uudestaan. Sen sijaan työnohjauksen tehtävä on haastaa sinut itse pohtimaan työtäsi - mitä siinä sellaista, jonka voisit tehdä toisin, että sinä jaksaisit paremmin työssäsi. Työnohjaus voi myös laajemmin avata työssä jaksamiseen liittyvää problematiikkaa. Mihin asioihin et voi itse vaikuttaa ja mihin asioihin puolestaan sinä, esimiehesi tai työtoverisi voivat vaikuttaa? Työnohjaus antaa mahdollisuuden jaksaa paremmin työssäsi, sillä se antaa kanavan, tilan ja ajan käsitellä hyvinkin vaikeita työhön liittyviä kuormitustekijöitä. Monia auttaa jo sekin, että vaikean asian saa sanoa ääneen. Silloin asia vaivaa vähemmän kuin ennen, ja sen voin suhteuttaa työyhteisön kokonaistilanteeseen.

Vain tiedostamalla työn ongelmakohtia, niihin voidaan lopulta tarttua ja työstää. Siksi olisi tärkeää, että henkilöstöllä olisi siihen riittävästi aikaa ja tilaa. Työntekijöiden jaksamiseen satsaaminen on aina sijoitus, joka näkyy myös työn laadussa. Kasvaneet voimavarat ja kokemus työssä jaksamisen parantumisesta vapauttaa energiaa perustehtävän laadukkaaseen hoitamiseen. Työn kehittämiseen vapautuu yllättävän paljon resursseja silloin, kun henkilökohtaiset resurssit eivät ole sidottuja vain päivittäiseen selviämiseen.